Huolimattomuus aiheutti vesivahingon

Epävirallisena kommenttina tästäkin voi kysyä, että onko asentajat koulutettu käyttämään kyseistä puristusmenetelmää ja onko laadun merkitystä painoitettu tarpeeksi? Jos asentajille ei anneta onnistumisen edellytyksiä, kuten kunnollisia työkaluja, ohjeita tai putkenkatkaisuun  kunnolliset laitteet, niin voiko edes tarvittavaa laatua saavuttaa. 

 Ylen juttu jatkuu:


Lähde: YLE ja Kiinteistölehti

Laippojen linjaus ja mittaaminen

Ennen ruuviliitoksen asennusta tulee tarkistaa laippojen tiivistepintojen virheetön kunto ja suoruun säteen ja kaaren suunnassa, laippojen samansuuntaisuus ja ruuvien reikien samankeskisyys. Laippojen välinen sallittu epäkeskisyys sekä laippojen välinen kulmavirhe ovat pöytäkirjaan merkattavia ja mitattavia arvoja. Alla oleva kuva löytyy ASME:sta, joka määrittää eri virhetyyppejä.

Laippaliitosten virhetyypit

Linjavirhe ja kulmavirhe mitataan neljästä sektorista eli 0°, 90°, 180° ja 270°. Jos arvot ylittävät vaaditun rajan, niin liitos pitää purkaa ja linjata uudelleen. ASME suosittelee ylärajaksi kulmavirheelle maksimissaan 0,8 mm ja linjavirheelle maksimissaan 1,5 mm. Vaatimukset voivat vaihdella kuitenkin tehdaskohtaisesti ja tiedot saadaan suunnittelukatselmuksessa.

Oikeaoppinen linjaus maksimoi tiivistepintojen ja tiivisteen kosketuspinta-alan ja vähentää  ruuvien  ja  muttereiden, sekä  muttereiden  ja  laipan  otsapinnan välistä  kitkaa. Virhe laipan linjauksessa estää puristuspainetta jakautumasta tasaisesti tiivisteelle, jolloin tiiviste  ja tiivistepinta  voivat vaurioitua. 

Linjavirhe ja kulmavirhe

Virheellisiä liitoksia, joita ei saisi löytyä.

Tiivisteen pitää täsmätä laippakokoon ja materiaaliin.

Eri materiaaleja ei saa sotkea keskenään ja ruuvit pitää tasata kummallekkin puolelle samaan pituuteen.

Asennuspöytäkirja ja sen täyttäminen

Asennuspöytäkirja kannattaa tehdä kaikista suuremman paineluokan laippaliitoksista sekä rekisteröidyistä painelaiteista. Liitoksen asentaja täyttää asennuspöytäkirjan ja asentaja nimellänsä vahvistaa, että liitos on tehty oikeaoppisesti ja ammatillisesti oikein ohjeiden mukaan. Vaikka pöytäkirjaa ei tehtäisi, vaan riittää laippakortti tai vastaava käytäntö, niin samat vaatimukset laippojen asentamiseen ja  linjauksen tarkistamiseen säilyy kuitenkin. Pöytäkirjan allekirjoittaa yleensä urakoitsijan työnjohtaja ja työnvalvoja.

Alla Amiedun käyttämä pöytäkirjapohja, joka on aikalailla kopio Keski-Euroopasta aluenperin lähteneestä pöytäkirjasta. Pöytäkirjan huonona puolena on, että se ei kerro missä kunnossa esimerkiksi laipat  ja vaarnat ovat. Tarkistaminen suoritettu sijaan siinä voisi olla esimerksiksi vaihtoehdot tiivistepintojen kunnosta: korroosiota/ vääntynyt/ naarmuuntunut/ hyvä/ muu (katso raportti). Tämä antaisi paljon paremman kuvan esimerkiksi laadunhallinnalle, koska tieto välittyy eteenpäin. On olemassa myös ohjelmistoja, joilla on päästy pois paperisten pöytäkirjojen täyttämisestä.

Esimerkki laippapöytäkirjasta

Kuinka valita tiiviste

Tiivisteen valinta voi olla monimutkaista tai se voi olla niin yksinkertainen kuin oikean seinämaalin valitseminen. Oikean tiivisteen valitseminen vuotovapaaseen liitokseen vaatii paljon eri näkökulmien huomioimista ja harkintaa. Tiivistevalinta tehdään yleensä järjestelmän ja putkistojen suunnitteluvaiheessa parhaita käytäntöjä ja kokemusta noudattaen. Tätä valintaa voidaan myöhemmin joutua tarkastelemaan uudestaan, jos tiiviste ei prosessin käydessä toimi halutusti.

Oikean tiivisteen valinnassa on neljä vaihtoehtoista näkökulmaa; valinta voidaan tehdä tiivisteen näkökulmasta, laipan näkökulmasta, vaarnojen näkökulmasta ja laippaliitoksen kokonaisuuden kannalta (tiiviste-laippa-vaarna -kokonaisuus)

Tiivisteen valintaan vaikuttavat sisällön lämpötila, paineen ja nesteen yhteisvaikutus tiivisteeseen, samoin kuin tiivisteen paksuus, puristuslujuus ja tiivisteiden käsittely ja varastointi. Tietysti on erityisiä kriittisiä sovelluksia, jotka edellyttävät teollisuusala kohtaisia suosituksia, kuten happi-, kloori-, alkylointi- ja lämmönvaihdin yksiköt. Laippoihin liittyvät näkökohdat sisältävät käytettävän laippatyypin, sen pinnanlaadun, laipan yhteensopivuuden taso- ja metallisten tiivisteiden kanssa liittyen sähkökemialliseen (tai galvaaniseen) korroosioon, laipan lujuus sekä laipan muodonmuutokset kiristäessä ja käytössä. Kiinnitysosien liittyvät näkökohdat sisältävät vaarnojen/pulttien, muttereiden ja aluslevyjen materiaaliominaisuudet.

Laippaliitokseen vaikuttavat muuttujat

Kun yhdistetään nämä kaikki kolme kategoriaa, niin suunnittelijan on huomioitava kokonaisvaltaisesti todella monta eri muuttujaa ja näkökohtaa, joiden kaikkien pitäisi toimia yhteen, kuten tiiviste, laippa, kiinnitysosat, voitelu, sisältö ja ulkoiset voimat ja määriteltävä vielä kiristysmomentti tiiveyden hallitsemiseksi. Tämän lisäksi on vielä monta eri muuttujaa, jotka voivat vaikuttaa tiiveyteen, joihin suunnittelija ei voi vaikuttaa, kuten asennuksen onnistuminen ja asennusohjeiden noudattaminen.

Laippaiset liitoksen ja hitsattujen liitosten vertailu ja käyttötilanteet

Ei ole olemassa standardeja, jotka määrittävät milloin voidaan ja kannattaa käyttää laippaliitoksia, ja milloin hitsataan putket yhteen.

Uusimmissa tehtaissa on tavanomaista minimoida laippaliitoksien määrä, koska valmistukseen tarvitaan vain yksi hitsi kahden putken liittämiseksi. Tämä säästää kaksi laippaa, tiivisteen, kiinnitysosat, toisen hitsauksen ja toisen hitsin tarkistuskustannukset jne.  Toki laippaliitoksia on pakko olla tietyn välimatkoin ja ne helpottavat huoltoa ja tarkistusta. 

Laippaliitosten huonoja puolia:

• jokainen laippaliitos voi vuotaa (laippaliitos ei ole koskaan 100-prosenttisesti vuotovapaa koko käyttöiän)
• Lämpötilaerot ja paineiskut voivat vaikuttaa tiiveyteen
• Asennuslaatu voi vaihdella, koska laadukasta NDT-tarkistusta ei voi tehdä
• Laippaliitos tarvitsee paljon enemmän tilaa ympäriltä, mm. asennustilaa ja laipat voivat olla suuria
• Laippaliitosten lämpöeristys on kalliimpaa

 

 

Tietenkin laippaliitoksilla on suuria etuja, joitain esimerkkejä:

• Laipat helpottavat tarkastusta, linjastomuutoksia ja puhdistamista.
• Ei tarvita erikoislaitteita tai erikoisprosesseja asentamiseen vs. hitsaus
• Asentajalta ei tarvita yhtä pitkää koulutusta kuin hitsaajalta, ja asennus on nopeampaa
• Uusi putkilinja voi koostua useista osavalmisteista ja ne voidaan valmistaa etukäteen konepajalla
• NDT-tarkastusta ei tarvitse tehdä hitseille, koska se on tehty jo konepajalla
• Mahdollinen hiekkapuhallus ja maalaus on tehty jo konepajalla

Kuten monissa asioissa, kaikilla on sen etuja ja haittoja. Käytännössä kaikki pumput, venttiilit ja toimilaitteet vaativat aina laipat putkeen kiinnittämistä varten.